Hohhoijaa taas! Oli meinaan semmoinen farssi tuo meikäläisen ajokokeenvaraus taas että. Suoritin sisäiset ajokokeet vihdoinkin, ja tänään suuntasin lyhyen koulupäivän jälkeen sitten itse hallituksen koepaikalle tai mikä onkaan varaamaan ensin teoriakoettani, jotta pääsisin jossain vaiheessa ajokoettakin yrittämään! Onneksi mukana oli jo ajokortin taskuunsa hankkinut Olga, yksin en olisi selvinnytkään. Noh, paikalle päästyämme jonotimme ensin yhdelle luukulle, josta saatiin täytettäväksi ensimmäinen lappu, joka täytettynä sunnattiin toiselle luukulle ja maksettiin koko teoriakoe. Tämän jälkeen oli vuorossa toinen jonotus, josta kuitenkin ilmeni pian, että ajokorttia varten olisi oltava valokuva heti mukana! Onnekse 10 minuutin kävelymatkan päässä oli pieni valokuvaamo, josta kuvat sai nopeasti hankittua - tämäkin typeryyden huippu, koko päivän kiinni olleet hiukset piti avata, laittaa toiselta puolelta korvan taa ja katsoa vielä kaiken lisäksi sivuun, hymyilemättä. Ihan kiva kun siinä ajokortissa on sitten koko loppuelämän tuollainen kuva! Ehkä pitää suunnitella pikaista naimisiinmenoa tai jotain...
Noh, siitäpä se soppa vasta alkoikin. Tosi hyvä asenne oli sillä luukun tädillä, kun ensimmäisenä nenä pitkällä sieltä sihteerilasien takaa nyrpisteli ja laukoi, että onkos rouvalla joku syykin olla maassa? Ja että kuinka kauan olen ollut ja kuinka kauan suunnitelin vielä olevani? Ei meinannut pelkästään mulla vaan Olgallakin palaa käämit, kun törkeä asenne jatkui. Ei ole muka tarvittavia papereita todistamaan henkilöllisyyttä, kun ei suomalaisesta passista näy mun puolalaista henkilötunnusta. Mistä hän tietää, että se on oikeasti mun? Kaikenlisäksi hirveä ongelma oli mun elokuun lopussa vanhaksi menevä passi, jostain syystä virkailija ei tajunnut, että uusi passi on tottakai silloin jo mukana. Maahantulo ja maassaolo olisi hippasen vaikeaa, jos passi olisi vanhana. Lähemmäksi tuntia me siinä vatvottiin ja katseltiin sitä silmienpyörittelyä ja kuunneltiin sitä asennetta, ja saatiinhan me lopulta asia hoidettua. Lopuksi vielä kehtasi kommentoida Olgalle, ettei pidä olla noin vihainen häntä kohtaan, ja että ensikerralla mulla pitäisi olla virallinen kääntäjä, että asia muka saataisiin hoidettua. Siinä vaiheessa taisi meikäläiseltä tulla savut korvista siihen malliin, että ihan hyvä että lähdettiin. Teoriakoe varattu ja maksettu, heinäkuun puoltaväliä odotellessa.
Näinä hetkinä sitä kyllä kaipaa kotiin.
No, suunnatiin Olgan kanssa lounaalle viilentymään ja höpöttelemään. Kotiinkin pääsin iltapäivästä, ja käytiin perhedinnerillä ja pienillä tarveshoppailuilla. Nyt vuorossa sitten futiksen semifinaalit Wroclawin fanzonen screeneiltä parin toverin kanssa, kannustetaanhan Italia voittoon! (No eihän ne nyt millään voita, mut toivossa on hyvä elää..) Ihania viikonjatkoja sinne KOTISuomeenkin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti