Let's go crazy, crazy, crazy till we see the sun, I know we only met but let's pretend it's love, and never, never, never stop for anyone, tonight let's get some, and live while we're young

Moikka! Long time no talk taas mutta ei mulla ihan kamalasti mitään uutta asiaa ookkaan - koulua ja koulua ja no, siihen se sitten jääkin! Viime viikolla vietettiin taas 3 päivää Puolan vuorilla Przesiekassa, mistä vuosi sitten myöskin kirjoittelin treenaamassa meidän tämänvuotista WrocMUN-tapahtumaa. Joku saattaakin muistaa, kun tästä(kin) vuosi sitten höpöttelin, ja nyt tosiaan onkin mun luokan vuoro järjestää tämä YK-konferenssin stimulaatio. Itse olen mukana pitämässä UNEP-komiteaa eli United Nations Environt Programmea, jonka aiheeksi valitsimme Aral-järven kuihtumisen. Varapuheenjohtajana mun työnkuva ei ole turhan vaativa, mutta virallinen tilaisuus sääntöineen tarjoaa haastetta niin opetteluidensa kuin pukukoodinsa puolesta ;).

Kaiken tuon tapahtuman stressaamisen lisäksi muuta ihmeellistä ei olekaan tapahtunut. Iskä kotiutui tänään Suomessa suoritetusta polvileikkauksesta, ja minä kävin (vihdoin!) maksamassa ajokortin, nyt sen pitäisi sitten vihdoin ja viimein miljoonan täytetyn paperin ja sähläämisen jälkeen olla mua odottamassa ensi viikon keskiviikkona. Sormet ristissä, enpä olisi yllättynyt jos tämän kaiken byrokraattisen toiminnan jälkeen vielä joku mutka matkaan eksyisi...

Eilen käytiin suomiporukalla testaamassa uuden ostoskeskus Sky Towerin keilauspaikka, ja oli aikas mahtavan kivaa keilata pitkästä aikaa, vaikka taidot olivatkin vähän hukassa... Olen myös innostunut käymään salilla ja erityisesti zumbaamassa useamman kerran viikossa, motivaattorina ehkä toimii (vaikken myönnäkkään...) tammikuussa järjestettävä Puolan Wanhojen tanssit eli Studniowka. Puvut vähemmän hienot (eli lyhyet) mutta jatkot opettajien kera, mikäs sen mahtavampaa!

Heipat siis tältä erää, ja kuulemisiin kun taas jotain täälläkin tapahtuu! :)

In another place, at a different time, you can be my lucky star

Moikka taas (huolestuttavan) pitkän tauon jälkeen! Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua sitten viimekirjoituksen, mm. koulukin ehti tuossa maanantaina alkaa aiheuttaen meikäläisen jo normaalisti korkeahkon stressitason nousun, sekä tietenkin mun eilinen inssi, joka meni kunnialla ihan ensiyrittämällä läpi! Ja tilanne inssin suhteen kun on täällä hieman toinen; pelkästään mun ajokoulun (joka on rankattu kaupungin parhaaks) ensikerran läpipääsyprosentti on keskimäärin sellaista 45%:n luokkaa, puhumattakaan sitten koko kaupungin prosenteista... Munkin ystävät ovat joutuneet ainakin sen toisen kerran kokeessa käymään, mutta meikä pamauttikin sitten kerralla ja kunnialla prosentit murskaksi! Pari viikkoo pitää odotella, ja sitten saa käydä kortin noutamassa ja alkaa virallisesti huristelemaan, ihan mahtavaa!

Tän postauksen pääosassa on kuitenkin mun viimeinen kesälomareissu Puolan rannikolle Jaroslawieciin viiden mahtavan ystävän kanssa. Matka kesti 10 päivää, ja tosiaan palattiin kotiin vasta koulunalkua edeltävän lauantaina, siis vajaa viikko sitten! Tää reissu oli oikein kunnon adventure, ihan siitä juna- ja bussimatkasta lähtien, mutta ai että kun mahtava sellanen! Maailman paras tapa päättää elämäsi kesäloma rentoutuen ja hällä välittäen yhtään mistään mahtavassa seurassa.

Majoituksena toimi leirintäalueella sijainnut pieni mökki, jossa oli juuri ja juuri tilaa kuudelle hengelle. Sekös siitä kodikkaan tekikin! Eihän me tuolla oikeastaan kyllä aikaa vietetty, lähinnä nukuttiin, sillä kaikki muu aika oli käytettävä rannalla tai muuten vaan ulkona. Tai no vietettiin me ihan ruhtinaallisesti aikaa tuolla pienessä turistikeskustassakin, lähinnä syöden :D. Ilmat oli aivan mahtavat, lähes joka päivä aurinko paistoi ja lämpötilat kohosi korkeelle, joten rusketusrajat on sen mukaiset ;).

 

Menopäivänä vietettiinkin muuten yhtä merkkipäivää, kun Mateusz täytti 18! 

Koko alue oli tosi kaunista seutua; rantahiekka oli ihan hienoa ja valkoista, meri tyrskysi aina tuulen käydessä ja muuten paikka oli keskellä ei-mitään, eli siis metsässä.

Öisin me käytiin myös pimeän metsän poikki rannalla katselemassa upeaa tähtitaivasta ja bongaamassa tähdenlentoja. Taidettiin me yksi ilta Olan kanssa käydä kuutamouinnillakin, muut tosin jänisti. Merivesi oli aika kirpeetä, minä kyllä kävin joka päivä virkistäytymässä siellä, milloin pidempään uiden ja milloin sitten vain kastautumassa rohjeten, mutta kaverit vähän nynnyili. Eivät selvästi ole uineet Suomessa ;).

Tehtiin me muutakin kun vaan maattiin, nimittäin yksi road trippi lähellä sijaitsevaan Darlowkon kaupunkiin! Tai kylään, ei se mikään iso mesta ollut, mutta vähän eri maisemat ja täydempi ranta hehe! 

Mäkun nyt oon aina tällänen hehkuttaja, niin hehkutan vielä vähän lisää; oli nimittäin maailman paras reissu, koska takasin? Ei olisi 10:tä päivää jaksanut ilman tätä seuraa, on niin ihmeellistä, kuinka samanlaisia ja silti kuitenkin niin erilaisia me kaikki ollaan. Mahtavaa! 

Ylärivissä vasemmalta minä, Szymon ja Mateusz. Alarivissä taasen Ola, Marcin keskellä ja Olga <3

No, nyt on kuitenkin arkeen palattu ja aika jättää hyvästit tältä osaa näille jutuille. Inside-jutut lentää kyllä vielä ihan kiitettävästi tuolla koulunpenkilläkin!