Don't need make up, to cover up, being the way that you are is enough

Valtavaa Krakova-päivitystä luvassa! Vietettiin siis luokan kanssa kolme ihanaa päivää Puolan kauneimmaksikin kaupungiksi kutsutussa Krakovassa. Vaikka reissu oli niinsanotusti 'luokkaretki', aikaa kului eniten ihan vain ympäriinsä kävellen, katsellen ja Krakovan maisemista ja ympäristöstä sekä tietysti toistemme mahtavasta seurasta nauttien. Väsyttävä, mutta ihana reissu.

Erityisesti Krakovan kuvankaunis Rynek eli tuo central square tai nk. vanhakaupunki on kaunista aluetta. Paljon vanhoja, värikkäitä rakennuksia ja ihania pikkuputiikkeja ja -ravintoloita.

Useampanakin päivänä vierailimme myös Wawelin linnassa, joka on tämän entisen pääkaupungin suuri linna-alue katedraaleineen. Entisaikojen hallitsijoita on haudattu kauniiseen, yhteen Euroopan kuuluisampaan katedraaliin, joka pitää sisällään satoja tarinoita kiveen hakattuina. Kuvaaminen sisäpuolella oli kielletty, mutta kyllä olisivat ne kultakoristeiset gootti-aikaiset ornamentit ja koristeet olleet kuvaamisen arvoisia!

Kuvan lohikäärmepatsas kuvaa vanhaa tarua, jonka mukaan Krakovan kaupunkia vainosi kauan sitten lohikäärme, joka söi kaupungin lampaita. Monien yritysten jälkeen sitä ei saatu surmattua, kunnes keksittiin täyttää eräs lammas rikillä, jonka syötyään lohikäärme räjähti ja kaupunki vapautui. 

Mitä olisikaan matka ilman loistavaa seuraa! Kyllä täytyy jälleen todeta, että parempaa porukkaa saa hakea, meillä on aivan mahtavan hauskaa yhdessä, ja paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa voisi viettää aikaa vaikka kuinka. Kiitos!

Tehtiinhän me reissussa sitten ihan niitä koulujuttujakin. Perjantai-iltana käytiin teatterissa. Sali oli aivan minimalistisen pieni, istumaan mahtui ehkä noin 50 katsojaa, ja näyttämölle juuri ja juuri kaikki neljä näyttelijää kerrallaan. Esitys oli tietysti puolaksi, mikä ei jälkeenpäin kyllä hirveästi harmittanut. Näytelmä kertoi kahdesta homosta Puolassa 70-luvulla, ja oli todella ahdistavaa katseltavaa. Päähenkilöt olivat kaksi vanhempaa miestä, puettuina ja meikattuina hyvin stereotypisesti, jopa liioiteltavasti, ja ilmeisesti kertoivat tarinaa erinäisistä miesseikkailuistaan elämänsä varrella - tietysti miljoonilla voimasanoilla (jotka minä siis ainoastaan ymmärsin, kiitos puolalaisen luokan...) maustettuna. Tunnelma ei ollut järin hilpeä, vaan salissa istuttiin hiirenhiljaa liikahtamattakaan. Kaikkein visuaalisin kohtaus oli aivan viimeinen, johon katsomosta lavalle hyppäsi yhtäkkiä eräs mies. Riisuen kaikki vaatteensa paitsi tietysti alusvaatteensa hän tanssi Gotyen Somebody that I used to know - kappaleen tahtiin. Ihan ensiksi hän piirsi kehoonsa punaisella huulipunalla kuvioita, ja tanssi jalat paikallaan pelkkää ylävartaloaan ihmeellisesti liikuttaen. Alhaalta päin tullut valo aiheutti sen, että tanssijan jokainen lihas piirtyi esiin varjojen avulla. Loppua kohti hän sekoitti huulipunan saaden sen näyttämään vereltä - tässä kohtaa itselläni oli iho ihan kananlihalla ja kyyneleet valuivat silmistä, niin hieno mutta samalla ahdistava tämä kohtaus oli. 

Vierailimme myös kuuluisan puolalaisen näytelmän 'Wesele', perustuen tositapahtumiin tapahtumapaikalla. Muu luokkani oli kyseisen näytelmän lukenut, ja kahden tunnin ajan kiersimme erään vanhan rouvan mukana ympäri taloa. Olisi varmasti ollut tosi kiinnostavaa, varsinkin kun hän kuulemma puhui paljon historiastakin, mutta kyllä se aika tylsistymiseksi meni kielellisen muurin takia. Aina ei voi voittaa! Lisäksi teimme paljon TOK-juttuja, kertoen tarinoita ja analysoiden niitä.

Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin huikea reissu, koskakohan taas uudestaan! ;) No ei vaan, nyt keskitytään viimeinen kuukausi koulujuttuihin, jotta lomalle päästään hyvillä mielin. Vielä on varaa nostaa muutamia Predicted Gradeja! Huomenna meikäläinen juhlistaakin sitten vanhentumista, nimittäin täysi-ikäisyys tulee (vihdoinkin!) mittariin. Kuulemisiin!

Ps. Puolan Euro2012-biisi on lähinnä humoristista kuultavaa, ja tuo kokokoko Euro spoko-fraasi on aika suosittua kamaa tällä hetkellä jokatoisen nuoren suusta mihin tahansa tilanteeseen... Tuon nolohkon biisin pääset kuulemaan tästä.

But at least I know how I can make you shine like no one else

Terkut täältä Wrocsun pätsistä! Kyllä vain, tänäänkin mittari näytti koulusta tullessa +33 astetta, huhhuh vaan, rupee meinaan olemaan vähän turhankin kuuma, ainakin koulussa luokkahuoneissa! No, en valita ;). Huomenna olis luvassa sellasta ohjelmaa kun että kello 5:30 aamulla bussiasemalle ja nokka kohti Krakovaa. Tehdään pienimuotouinen luokkaretki tosiaan tuonne Puolan kauneimmaksikin kutsuttuun kaupunkiin. Itse olen siellä kyllä jo aiemminkin vieraillut, ja taitavat olla kaikki muutkin ainakin sata kertaa, mutta kiva irtiottohan tää on arjesta, saa viettää rennommin aikaa ihanien ystävien kanssa, tutustua Krakovaan vähän tarkemmin ja käydä sivistymässä teatterissa. Kelpaa! Tässä muutama fiilistelykuva aikaisemmalta Krakovan reissulta, parempia luvassa sitten viikonlopun jälkeen.

Nyt taidan mennä jatkamaan pakkailua, aika hyvää ilmaa on luvattu koko loppu viikoksikin... ;) Ihania viimeisiä koulupäiviä sinne, kohtahan se onkin jo koulujenloppu siellä Suomessa!

Last Friday night, yeah we danced on table tops

Moikka taas, ja pahoittelut (jälleen) pienestä tauosta, mutta nyt taas juonessa mukana kun on vihdoin jotain jutusteltavaa! Nimittäin eilen perjantaina vieteltiinkin mun ja kolmen ystävän synttäribailuja! Meistä kolme siis täytti/täyttää 18 ja yksi 17, ja päätettiin pitää juhlat yhdessä. Ihan mahtavaa oli!

Päivällä päätettiin ystäväni Agatan kanssa repäistä ja käydä Inglot:in liikkeessä meikattavana juhlaa varten. Pinnallistako, no vähän, mutta tuolle hintaa ei tullut 20 euroa enempää, joten ehkä tämän nyt voi once in a lifetime toteuttaa... 

 Tässä lopputulos plus irvistävä nassu, vaikka eihän se tuosta kauhean hyvin näykään. Mulla oli sävyinä violetti ja koralli, ja aika räitsyt oli vaikka itse sanonkin! Olin silti tosi tyytyväinen, sopi hyvin mun mekkoonkin :).

Kotiinpäästyä kiharsin sitten ensin oman tukkani ja myöhemmin myös Agatan hiukset juhlakuosiin. Tältä näytti sitten lopputulos, päällä viime kesänä H&M:ltä ostettu ihana mekko, sekä ne uudet korkkarit, jotka viimepostauksessa paljastinkin.

Minä ja Agata valmiina bailaamaan!

Vuokrattiin siis eräs klubi tuosta ihan keskustasta pippaloita varten. Yli 200 vierasta oli kutsulistalla, ja kyllä siellä tais reilu 100 käydä illan aikana, oli just sopivasti porukkaa ja ihan loistava meno! DJ:kin oli parempi kuin hyvä, joten, noh, hauskaahan meillä oli!

Meidän luokalla on myös ollut tapana että kun näitä synttäreitä juhlistetaan, niin porukka kerää rahaa kaikilta ja ostaa sitten yhdessä jonkun lahjan. Kaksi ruusuakin sain kahdelta eri miehekkeeltä! Saatiin myös ihana onnittelulaulu (puolaksi tietty, sto lat!) .

Ja kaikki ihanat ystävät kävi tietysti vielä kerran halipusuonnittelemassa, niinkuin täällä on tapana.

...Ja taisin mä muutaman kyyneleenkin vieräyttää, en tosin myönnä mitään. Mulla on vaan niin ihania ystäviä!

Sain aivan mahtavat lahjat! Tuo punainen rannekoru on siis mun luokalta, se on aivan iana Lilou-koru, jonka tuossa sydän-charmissa on kaiverrukset molemmin puolin; toisella puolella on numero 18 ja toisella puolella lukee 'Wroclove' - ihana muunnelma tästä meidän Wroclaw-kaupungin nimestä! Huomatkaa myös sen kaunis lukko, tämä on niin mun maulla valittu, ihan väriä myötenkin, aivan ihana. Tuo kaulakoru taas oli ihan yllätys mun kahdelta ihanalta ystävältä Olgalta ja Olalta. Se on siis sydämenmallinen timantti hopeareunuksilla, ihan tosi kaunis ja ihania ystäviäni lainaten 'se on sydän suoraan meidän sydämestämme, kiitos kun tulit tänne Puolaan!'. En mä oikeestaan tiedä mitä mä oon tehny ansaitakseni tällasia ihmisiä ympärilleni, nää on aivan mahtavia.

Siis jos ei vielä mun hypetyksestä käynyt selväksi niin ihan maailman parhaimmat 18 vee pippalot oli, vaikka kahdelta kotiin palatessa oli vähän riutunut olo ja jalat rakkuloilla kaikesta siitä tanssimisesta! Kiitän mun ihania ystäviä ihanasta illasta, ikimuistoista!