Valtavaa Krakova-päivitystä luvassa! Vietettiin siis luokan kanssa kolme ihanaa päivää Puolan kauneimmaksikin kaupungiksi kutsutussa Krakovassa. Vaikka reissu oli niinsanotusti 'luokkaretki', aikaa kului eniten ihan vain ympäriinsä kävellen, katsellen ja Krakovan maisemista ja ympäristöstä sekä tietysti toistemme mahtavasta seurasta nauttien. Väsyttävä, mutta ihana reissu.
Erityisesti Krakovan kuvankaunis Rynek eli tuo central square tai nk. vanhakaupunki on kaunista aluetta. Paljon vanhoja, värikkäitä rakennuksia ja ihania pikkuputiikkeja ja -ravintoloita.
Useampanakin päivänä vierailimme myös Wawelin linnassa, joka on tämän entisen pääkaupungin suuri linna-alue katedraaleineen. Entisaikojen hallitsijoita on haudattu kauniiseen, yhteen Euroopan kuuluisampaan katedraaliin, joka pitää sisällään satoja tarinoita kiveen hakattuina. Kuvaaminen sisäpuolella oli kielletty, mutta kyllä olisivat ne kultakoristeiset gootti-aikaiset ornamentit ja koristeet olleet kuvaamisen arvoisia!
Kuvan lohikäärmepatsas kuvaa vanhaa tarua, jonka mukaan Krakovan kaupunkia vainosi kauan sitten lohikäärme, joka söi kaupungin lampaita. Monien yritysten jälkeen sitä ei saatu surmattua, kunnes keksittiin täyttää eräs lammas rikillä, jonka syötyään lohikäärme räjähti ja kaupunki vapautui.
Mitä olisikaan matka ilman loistavaa seuraa! Kyllä täytyy jälleen todeta, että parempaa porukkaa saa hakea, meillä on aivan mahtavan hauskaa yhdessä, ja paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa voisi viettää aikaa vaikka kuinka. Kiitos!
Tehtiinhän me reissussa sitten ihan niitä koulujuttujakin. Perjantai-iltana käytiin teatterissa. Sali oli aivan minimalistisen pieni, istumaan mahtui ehkä noin 50 katsojaa, ja näyttämölle juuri ja juuri kaikki neljä näyttelijää kerrallaan. Esitys oli tietysti puolaksi, mikä ei jälkeenpäin kyllä hirveästi harmittanut. Näytelmä kertoi kahdesta homosta Puolassa 70-luvulla, ja oli todella ahdistavaa katseltavaa. Päähenkilöt olivat kaksi vanhempaa miestä, puettuina ja meikattuina hyvin stereotypisesti, jopa liioiteltavasti, ja ilmeisesti kertoivat tarinaa erinäisistä miesseikkailuistaan elämänsä varrella - tietysti miljoonilla voimasanoilla (jotka minä siis ainoastaan ymmärsin, kiitos puolalaisen luokan...) maustettuna. Tunnelma ei ollut järin hilpeä, vaan salissa istuttiin hiirenhiljaa liikahtamattakaan. Kaikkein visuaalisin kohtaus oli aivan viimeinen, johon katsomosta lavalle hyppäsi yhtäkkiä eräs mies. Riisuen kaikki vaatteensa paitsi tietysti alusvaatteensa hän tanssi Gotyen Somebody that I used to know - kappaleen tahtiin. Ihan ensiksi hän piirsi kehoonsa punaisella huulipunalla kuvioita, ja tanssi jalat paikallaan pelkkää ylävartaloaan ihmeellisesti liikuttaen. Alhaalta päin tullut valo aiheutti sen, että tanssijan jokainen lihas piirtyi esiin varjojen avulla. Loppua kohti hän sekoitti huulipunan saaden sen näyttämään vereltä - tässä kohtaa itselläni oli iho ihan kananlihalla ja kyyneleet valuivat silmistä, niin hieno mutta samalla ahdistava tämä kohtaus oli.
Vierailimme myös kuuluisan puolalaisen näytelmän 'Wesele', perustuen tositapahtumiin tapahtumapaikalla. Muu luokkani oli kyseisen näytelmän lukenut, ja kahden tunnin ajan kiersimme erään vanhan rouvan mukana ympäri taloa. Olisi varmasti ollut tosi kiinnostavaa, varsinkin kun hän kuulemma puhui paljon historiastakin, mutta kyllä se aika tylsistymiseksi meni kielellisen muurin takia. Aina ei voi voittaa! Lisäksi teimme paljon TOK-juttuja, kertoen tarinoita ja analysoiden niitä.
Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin huikea reissu, koskakohan taas uudestaan! ;) No ei vaan, nyt keskitytään viimeinen kuukausi koulujuttuihin, jotta lomalle päästään hyvillä mielin. Vielä on varaa nostaa muutamia Predicted Gradeja! Huomenna meikäläinen juhlistaakin sitten vanhentumista, nimittäin täysi-ikäisyys tulee (vihdoinkin!) mittariin. Kuulemisiin!
Ps. Puolan Euro2012-biisi on lähinnä humoristista kuultavaa, ja tuo kokokoko Euro spoko-fraasi on aika suosittua kamaa tällä hetkellä jokatoisen nuoren suusta mihin tahansa tilanteeseen... Tuon nolohkon biisin pääset kuulemaan tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti