I beg to dream and differ from the hollow lies, this is the dawning of the rest of our lives, on holiday

Vihdoinkin voin toivottaa hyvää kesälomaa myös ihan itselleni! Viimeinen päivä ohi, todistus kourassa, ulkona ei pilven haituvaakaan ja +32C lämmintä, luvassa illan viettoa luokan porukalla. Elämä maistuu ihan kivalta! Vajaan viikon päästä ollaankin jo ihan Suomessakin, ihan huippujuttu sekin. Nyt saa vähän aikaa relata ;).

Eilen oltiin siis kannustamassa Italia finaaliin Wroclawin Rynekillä sijäitsevalla Fan Zonella - porukkaa oli kyllä ihan kamalasti, lähes sataprosenttia vielä Italian puolella, kun ei nämä puolalaiset kyllä vahingossakaan kannata Saksaa. Mahtava fiilis, mahtavaa seuraa, kelpaa! Tuli siis sekin nyt korkattua näiden kotikisojen aikana.

Lounastettiin tänään myös kuvissakin olevan ystäväni Agatan kanssa koulun lopun merkiksi, ja nyt suunnataankin siis yhden frendin kotiin. Kuulemiin !

Looking out from underneath, fractured moonlight on the sea, reflections still look the same to me, as before I went under

Hohhoijaa taas! Oli meinaan semmoinen farssi tuo meikäläisen ajokokeenvaraus taas että. Suoritin sisäiset ajokokeet vihdoinkin, ja tänään suuntasin lyhyen koulupäivän jälkeen sitten itse hallituksen koepaikalle tai mikä onkaan varaamaan ensin teoriakoettani, jotta pääsisin jossain vaiheessa ajokoettakin yrittämään! Onneksi mukana oli jo ajokortin taskuunsa hankkinut Olga, yksin en olisi selvinnytkään. Noh, paikalle päästyämme jonotimme ensin yhdelle luukulle, josta saatiin täytettäväksi ensimmäinen lappu, joka täytettynä sunnattiin toiselle luukulle ja maksettiin koko teoriakoe. Tämän jälkeen oli vuorossa toinen jonotus, josta kuitenkin ilmeni pian, että ajokorttia varten olisi oltava valokuva heti mukana! Onnekse 10 minuutin kävelymatkan päässä oli pieni valokuvaamo, josta kuvat sai nopeasti hankittua - tämäkin typeryyden huippu, koko päivän kiinni olleet hiukset piti avata, laittaa toiselta puolelta korvan taa ja katsoa vielä kaiken lisäksi sivuun, hymyilemättä. Ihan kiva kun siinä ajokortissa on sitten koko loppuelämän tuollainen kuva! Ehkä pitää suunnitella pikaista naimisiinmenoa tai jotain...

Noh, siitäpä se soppa vasta alkoikin. Tosi hyvä asenne oli sillä luukun tädillä, kun ensimmäisenä nenä pitkällä sieltä sihteerilasien takaa nyrpisteli ja laukoi, että onkos rouvalla joku syykin olla maassa? Ja että kuinka kauan olen ollut ja kuinka kauan suunnitelin vielä olevani? Ei meinannut pelkästään mulla vaan Olgallakin palaa käämit, kun törkeä asenne jatkui. Ei ole muka tarvittavia papereita todistamaan henkilöllisyyttä, kun ei suomalaisesta passista näy mun puolalaista henkilötunnusta. Mistä hän tietää, että se on oikeasti mun? Kaikenlisäksi hirveä ongelma oli mun elokuun lopussa vanhaksi menevä passi, jostain syystä virkailija ei tajunnut, että uusi passi on tottakai silloin jo mukana. Maahantulo ja maassaolo olisi hippasen vaikeaa, jos passi olisi vanhana. Lähemmäksi tuntia me siinä vatvottiin ja katseltiin sitä silmienpyörittelyä ja kuunneltiin sitä asennetta, ja saatiinhan me lopulta asia hoidettua. Lopuksi vielä kehtasi kommentoida Olgalle, ettei pidä olla noin vihainen häntä kohtaan, ja että ensikerralla mulla pitäisi olla virallinen kääntäjä, että asia muka saataisiin hoidettua. Siinä vaiheessa taisi meikäläiseltä tulla savut korvista siihen malliin, että ihan hyvä että lähdettiin. Teoriakoe varattu ja maksettu, heinäkuun puoltaväliä odotellessa.

Näinä hetkinä sitä kyllä kaipaa kotiin.

No, suunnatiin Olgan kanssa lounaalle viilentymään ja höpöttelemään. Kotiinkin pääsin iltapäivästä, ja käytiin perhedinnerillä ja pienillä tarveshoppailuilla. Nyt vuorossa sitten futiksen semifinaalit Wroclawin fanzonen screeneiltä parin toverin kanssa, kannustetaanhan Italia voittoon! (No eihän ne nyt millään voita, mut toivossa on hyvä elää..) Ihania viikonjatkoja sinne KOTISuomeenkin !

That flow, that spark, that crown, you looking at the king of the jungle now, stronger than ever can't hold me down

Hyvää Jussia - vähän myöhässä muttei paljoa! Täällä Puolassa ei tuota Mittumaaria oikein juhlisteta, mutta tälle lauantaille osuu sopivasti (taas) kahden ihanan luokkatoverin kotisynttärit, joten sinnehän mä lähdenkin tästä ihan juuri sitä juhannusta juhlistamaan. Kesälomankin vois jo melkein laskea alkaneeksi, viimenen viikko edessä, kaikki arvosanat jo annettu ja tehtävät tehty, enää maanantaina edessä Group4-esitelmät, ja se on sit siinä! Suomeen tuloonkin on enää vajaa kaksviikkoa, huisia! Joten, mä lähden tästä juhlistamaan, toivottavasti siellä oli turvallinen Jussi kaikinpuolin, palaillaan taas!

There's so much left to learn, and no one left to fight

Viikonloppuja kaikille! Mä alotinkin viikonlopun ekaks kampaajakäynnillä, juurikasvu oli nimittäin sellasella tasolla että kavereitakin jo hävetti - no ei ehkä ihan, tai ei ne ainakaan (vielä) sanonu... On muuten osotus siitä tuo mun kampaajallakäynti aina, ettei sitä yhteistä kieltä ihan välttämättä tarvi, vaan kommunikoimaan pystyy muillakin tavoilla. Mun kampaaja ei siis puhu sanaakaan englantia, siis ihan kirjaimellisesti sanaakaan, mutta aina mun tukasta tulee sellanen kun haluankin, ja se kyllä tietää meidän elämästä lähes kaiken, nytkin kertoilin sille mun lomasuunnitelmista. Kun ei puolaksi taivu, niin sitten käytetään kuvaavia käsimerkkejä tai hätätapauksessa sanakirjaa, ja hyvin luonnistuu! On muuten tosi mukavakin tuo kampaaja, joten on kiva vähän panostaakin tuohon kommunikaatioon.

Viimeinen puristus olisi ensviikolle luvassa, ja sitten onkin kouluhommat lähes hoidossa ja lomalaitumet avoinna. Kaikkein eniten stressannut matikkakin on nyt käytännössä ohi, viimenen koe nyt meni miten meni mutta portfoliosta tulikin sitten hyvä arvosana, ja näin on loppunumero selvillä siitäkin eikä enää edes pistokokeita. Parit synttärijuhlat olis vielä ennen lomaa, ja ensiviikon jälkeen niihinkin on aikaa mennä. Äiti ja sisko suuntasivat tänään Suomeen viikoksi, joten ollaaan iskän kanssa kaksin kotona. Kaiken kaikkiaan elämä on ihan kivaa, loma jo ovella, ja fiilis korkealla! Ihanaa viikonloppua sinnekin :)

When he had me in his arms, my feet never touched the ground

Moikka taasen! Ajattelin nyt vapaapäivän kunniaks valottaa vähän mun kesälomasuunnitelmia sinne suuntaan. Kouluahan tosin on vielä kolmisen viikkoa (no okei enää 2,5!) jäljellä, mutta kesä pukkaa täällä ainakin ihan auttamattomasti päälle - hellettä nimittäin riittää.

Eli tosiaan nyt tästä loppuvuodesta sekä kaikesta muutenkin kouluun liittyvästä selviäminen olisi se ihan eka juttu - tehtävää on kumminkin vielä huimasti ennenkuin lomalaitumet alkaa, eikä se siihen oikeestaan lopu, kun kesällä on puolen vuoden pitkän kemian kiinniotto luvassa, kun kesken vuotta vaihdoinkin pitkään kemiaan, sekä sen Extended Essayn kirjoittamista, joka pitää olla palautettuna kai jo lokakuussa. 

Ja tää autokoulun loppuunsaaminen olis kans ihan kiva - tällä hetkellä kyse on lähinnä ajo-opettajasta, jonka omat menot tuntuvat rajoittavan ihan kamalasti mun mahdollisuuksia ajaa, ja lisäksi meillä tuntuu aina olevan ongelmana auton saaminen käyttöön. 6 tuntiahan mulla on enään jäljellä, mutta tänäänkin piti olla kolme tuntia ajoa, mutta eilenhän se jo sitten peruutti nekin tunnit.. Ennen loman alkua ei taida siis olla mahkuja saada korttia käteen, joka on harmi, mutta kesäloman aikana viimestään!

Heti loman alettua me suunnataan sitten Suomeen. Auto lähtee mukaan ja niimpä tullaan koko porukka lautalla Gdanskista yli sinne Suomeen. Lähes kaksiviikkoinen vietetään sitten kotikulmilla! Kaikkein huipuin juttu tässä kuitenkin on, että mä tuonkin kaverin mukana! Nimittäin mainitsin ihanalle ystävälleni Kingalle, joka on jo aiemmin sanonut haluavansa tulla Suomeen käymään, että miksei hän tulisi jo nyt heti kesällä. Seuraavana päivänä toveri sitten laittaa Facebook-chatissa viestiä, että nyt olisi lennot tässä nokan edessä, hyvän hintaiset vielä ja Tampereelle asti, että onkohan tarjous vielä voimassa. Minähän totesin että tottakai, siitä vaan, ja nyt Kinga lentää siis päivän meidän saapumisemme jälkeen Pirkkalan fancylle lentokentälle ja viettää viikon meidän seurassa Suomea ihmetellen. Ihan mahtavaa päästä näyttämään ystävälle paikkoja ja viettää aikaa Suomen suvessa. Taidanpa viedä Kingan myös Mummulan metsiin maaseutua ihmettelemään, sekä oikein kunnon järveen uimaan. Mahtavaa!

Suomesta palattuamme taidetaan pari yötä viettää kotona (juuri sopivasti pyykkiaikaa siis) ja suunnataan auton kera Italiaa kohti. Matkan varrelta napataan kyytiin myös mun mahtava kaveri Noora, joka liittyy seuraamme Firenzeen. Meille on varattuna iso huvila omine uima-altaineen ihan from the middle of nowhere kera Heiskan perheen, ja siellä vietetäänkin viikon päivät Italian auringossa. Ainakin Veronassa olisi tarkoitus piipahtaa roikkumassa (jo toista kertaa..) sieltä Romeon ja Julian parvekkeelta, ja ehkä nokka kohdistuu tukemaan kaltevaa tornia Pisaankin... Sitten nähdään!

Italian jälkeen meno jatkuu, kun saan taas kaksi huippua yläasteystävää tänne Puolaan vihdoinkin vieraakseni! Makke ja Laura saivat vihdoinkin aikaiseksi varata liput, ja niimpä tytöt seikkailevat kahden kesken tänne Wroclawiin katsastamaan meikäläisen asuinympäristön (ja ehkä ihan vähän shoppaamaankin). On tosi kiva päästä näyttämään omaa kotia, kavereita täältä ja muutenkin kaikkea Puolalaista, ei tämä kuitenkaan ihan jokanuoren ykkösmatkakohde taida olla... Harmillista, sillä tosi upeasta kaupungista on kyse, niinkuin olen jo moneen kertaan sanonut! Kannustuksena myös muille kavereille, että eikun nettiin ja lippuja varaamaan, meille saa tulla koska vaan!

Parin viikon kotona olon jälkeen suuntaankin sitten kera kuuden ihanan ystäväni Olgan, Olan, Julian, Mateukszen, Piotrekin ja Marcinin Puolan rannikolla sijaitsevaan Jaroslawieciin! Meille on vuokrattuna sieltä merenranta mökki, jossa vietämme 10 päivää juuri ennen koulujen alkua. Olin tosi yllättynyt ja otettu, kun mua pyydettiin mukaan, koska kyseessä on kuitenkin vuosia toisensa tuntenut kaveriporukka, ja vaikka kaikki tunnenkin hyvin ja olen monen heistä kanssa tosi läheisiäkin ystäviä, en jotenkin ajatellut, että mua kysyttäisiin mukaan. No, kysyivät kuitenkin, ja mukaan ollaan menossa, ihan mahtava porukka ja tulee kyllä varmasti mainio ja ikimuistoinen lomanpäätös tästä!

So when you're restless, I will calm the ocean for you

Moikka taasen, vähän koottuja kuulumisia kuluneen viikon varrelta täältä matikan portfolion lomasta... Viime viikolla ryhdyttiin tuumasta toimeen meidän Group4-projektin kanssa. Projekti kuuluu meidän IB-ohjelmaan, ja se suoritetaan yhden tiedeaineen mukaan. Mulla valinnanvaraa tietysti oli kolmen tieteen opiskelijana, mutta päädyin kuitenkin vanhaan tuttuun biologiaan. Koko projektin teemana on Myth Busters, ja mun ryhmä päätyi testailemaan suolan vaikutusta erityyppisiin kasveihin ja niiden kasvuun.

Koska kasveja pitää tietysti seurata ja hoitaa päivittäin, kutsuin ryhmäni meille istutushommiin. Kasvit saatiin istutettua, ruokaakin navan alle ja singstarit vielä kaiken pohjalle ennen kouluun palaamista, kyllä voi olla koulutehtävienkin teko suhteellisen mielekästä.

Torstaisen pyhäpäivän takia koulua oli viikolla siis ainoastaan kolmena ensimmäisenä päivänä, joten ollaanhan tätä käytetty hyväksi. Keskiviikkona olin bailaamassa Snow party-nimellä kulkevissa juhlissa ihan mielettömän hienolla klubilla, mutta muutama muukin oli sinne tiensä löytänyt ja tungos oli aikamoinen. No, lumisateet tuli ikuistettua ja hauskaa oli, ei sitä usein pääse ulos viikolla. Perjantai kuluikin ystäväni Olgan kanssa shoppaillen ja illalla suuntasimme luokkakavereiden kera Alekin kotiin grillailemaan ja seuraamaan noita illan pelejä! Mahtava peli Puolalta, hatunnostot rankkarin torjuneelle, suoraan penkiltä maaliin hypänneelle kakkosmaalivahti Tytonille, kyllä olisi voitto ollu ansaittu tännepäin. No, tasapeliin oli tyydyttävä - tällä kertaa.

Meillä on kaiken tämän muun hulinan lisäksi ollut vielä vierailemassa Lehdon perhe Suomesta. Kiva kun on pitkästä aikaa ollutkin vieraita, varsinkin kun vielä sellaisia, jotak eivät täällä ole ennen käyneet, jolloin näytettävää on niin paljon! 

Ja kuten jo tuossa aikaisemmin hieman tätä jalkapallo-aihetta sivusin, niin jatketaan siitä. Meidän Wroclawhan on yksi käynnissä olevien jalkapallon EM-kisojen järjestäjäkaupungeista, ja uudella hienolla stadionillakin pelataan kolme alkulohkon peliä. Vanhankaupungin Rynekille on pystytetty valtaisa Fan-zone, joka koostuu suuresta määrästä rauta-aitaa, kojuja sekä kolmesta jättiscreenistä, joista pelejä voi seurata. Paikalle odotetaankin lähes 30 000:ta ihmistä päivittäin! Käytiin me Olgan kanssa perjantai-iltapäivänä vähän haistelemassa sitäkin tunnelmaa - päivällä jo oli populaa kyllä valtavasti, mutta fiilis oli hyvä, ei ollenkaan mitään huligoimista mitä näihin urheilutapahtumiin yleensä liittyy. Oli ne venäläiset lehtien mukaan kai jonkun tappelun illan pelin jälkeen nostaneet, mutta ei mitään vakavampaa. Innolla odotetaan, mihin tämä tästä kehittyy, mahtava juttu kyllä Puolalle ja Ukrainallekin tämä kisaisännöinti, vaikka sitä niin paljon kritisoitiinkin. 

Eighteen and life you got it, Eighteen and life you know, your crime is time and it's Eighteen and life to go

Pahoittelen taas blogihiljaisuutta - niinkun joka kerta, pitäisköhän kattoo peiliin? Joka tapauksessa tällä kertaa mulla on ihan oikea ja kunnollinen syy. Viime tiistaina 29.5 tuli nimittäin mullakin täyteen se kunnioitettava 18-vuotta ikää, ja tästä lähtien kuuntelette sitten laillisen aikuisen juttuja! No, pakko myöntää ettei tää aikuisuus nyt niin erikoiselta oo tuntunut, enkä yhtään harmaata hiustakaan ole vielä bongannut, joten se siitä täysi-ikäisyyden riemusta, mutta teoriassahan tämä toimii vallan mainiosti! Ja viisautta ja ymmärrystä on toki tullut tietysti lisää ihan valtaisa määrä siihen 17-vuoteen verraten. 

Perhe herätti mut traditioita noudattaen aamulla suloisella synttärilaululla - tässä vaiheessa digitaalikello näytti jotakuinkin lukemia 6:00am, sillä vaikka kuinka olikin synttärisankari niin kouluun oli mentävä, vielä epäonnisesti 7:30-17:00 kyseisenä juhlapäivänä. Muistissa varmaan on että kavereiden kanssa tätä ikääntymistä juhlistettiinkin jo parisen viikkoa sitten ihan klubilla, silloin ei tietenkään vielä ikää mittarissa tuota oikeaa määrää. Huomatkaa tämä suloinen koirapehmo, joka laulaa renkuttaa happy birthday-biisiä tanssahdellen samalla mukana. Ekoilla kerroilla ihana, 20:n toiston jälkeen jo hippasen rasittava. Ihana herätys silti ;).

Aamulla mulle myös ilmotettiin että illaksi on varattuna pöytä ravintolasta vielä erikseen juhlistamista varten - ja minä hyväuskoisena tietysti söin vanhempien pajunköyttä. Oikeasti, kun viimein jälkeen viiden rahjustin kotiin koulusta, odottikin mua sohvien ja pöytien taakse ansiokkaasti piiloutunut Suomipoppoo, jotka se äiti olikin kutsunut meille viettämään tätä juhlaa. Olin varsin häkeltynyt, mutta aikas mukavahan se oli yllärijuhlat saada! Äiti olikin oikein panostanut, täytekakunkin leiponut.

Sankari sai tietysti lisää lahjoja ja onnentoivotuksia, ja sai puhaltaa (ja sytyttää...) täyden määrän eli 18 kynttilää tuon kakun päältä. Kerrallahan se onnistui, eihän sitä muuten oltaisi 18-vuotta reenattu, ja toive tietysti laitettiin ilmaan. Katsotaan josko se siitä toteutuisi!

Kiitokset vielä huisisti kaikille muistaneille - niin korttien, lahjojenkin kuin ihan sen 'perinteisen' facebookinkin muodossa! 

Sainhan mä myös toki ihan hirveesti kaikkia lahjoja, ajattelin tähän esitellä nämä perheeltä saadut :). Äiti oli kaikessa kortti-intoilussaan väsännyt mulle ihanan keittokirjan, jonka sisältöä koristavat äitin ihana skräppäykset sekä kuvituksena pikku-Oona - hyödyllisiä reseptejä unohtamatta! Ehkä mä joskus vielä kykenen elättämäänkin itseni, nyt kun kerran on keittokirjakin apuna. Toivottavasti tää ei tosin ollut vinkki, enmä vielä vuoteen ole mihinkään lähdössä äiti-kulta ;).

makkaranpaistotekniikka on ainakin 10+ !

Pikkusisko, mun maun tietysti tuntien oli mua muistanut aivan ihanalla kassilla! Tuohan on siis iso, pyörällinenkin vielä, eli toimii vetolaukkuna, ja kaiken lisäksi teemaltaan varsin sopiva tälläiselle Lontoo-fanille. Takuuvarmasti hittituote jokareissuun!

No, sain mä tietysti vielä tälläsen uuden lelunkin... Vanha puhelinkin oli sopivasti just ruvennut kenkkuilemaan! Tän kanssa pieneksi mutkaksi meinasi osoittautua microsimkorttiin vaihtaminen, mutta kyllä se taas hoitui pienellä vänkäyksellä - niinkuin täällä yleensäkin. Muuta en voi kyllä sanoa että vallan ihana on, kaunis kuin mikä ja helppo käyttää - unelmapuhelin siis!

Ja loppukevennyksenä mummulta postipaketin mukana tullut lahja, nimittäin se mummun jo lupaamakin punainen avo-auto! Merkiltään oli kyllä Aston Martin sen luvatun Ferrarin sijaan, mutta ehkä mä kestän - kaunishan se on silti ;). Pitäis tosin olla se korttikin vielä niin pääsis joskus ihka oikeella autollakin huristeleen ettei tartte loppuikää tyytyä tähän leluversioon...

Ihania kesälomia sinne ja onnea valmistuneille, me pusketaan vielä kuukausi!