maanantai 15. lokakuuta 2012

I'm just the same as I was, now don't you understand that I'm never changing who I am


Onpahan taas kiirettä pitänyt, nyt ehdin vihdoinkin vähän päivittelemään kuulumisia tännekin! Tosiaan fanfaarien saattelemana saanen ilmoittaa, että hieman yli viikko sitten sain vihdoinkin kätösiini sen ajokortin! Eihän se vieläkään onnistunut vaan hakemalla, niinkun pari postausta sitten ilmoitin, vaan saavuttuani sinne kuulin, että kortti olikin laitettu postissa tulemaan. Puolan posti ei ole se kaikista luotettavin eikä varsinkaan nopein, ja ehdin jo lyödä rukkaset tiskiin, että montakohan viikkoa tässä vielä odotellaan, mutta parin päivän kuluttua mua odottikin postin lappu kotona ilmoittaen, että lähipostista saa käydä kortin noutamassa. Isi lopulta ajoi postiin, ja Oona kotiin :). Viime viikko onkin sitten treenattu tuolla a)valtavalla autolla (ainakin renault clioon verrattuna...) ja b) automaattivaihteilla ajamista, ja peloista huolimatta se onkin oikeastaan aika helppoa. Ei (vielä!) pakkoliikkeitä vasemmalla jalalla, ja autokin yhtenä kappaleena! Täytyy vielä ylpeänä ilmoittaa että yksinkin jo ehdin kulkea pariin otteeseen; viime torstaina kävin Zumbaamassa autolla kahdestaan ystäväni Agatan kanssa (parkkeerasinkin ihan ite !) ja eilen sunnuntaina ajoin auton Unnan kanssa keskustasta kotiin, kun iskä jäi ystävien kanssa syömään. Ihan mahtavaa!


Meillä oli viimeviikon ystäviä kyläilemässä, ja muun harrasteen lisäksi käytiin vihdoinkin katsastamassa suihkulähdeshow Hala Stulecian alueella. Tuo ekassa kuvassakin taustalla näkyvä valtava pyöreä rakennus on niin kutsuttu Satavuotishalli, joka on rakennettu jo 1900-luvun alkupuolella. Siellä on sen historian aikana pitänyt puheensa muun muassa muuan Adolf Hitler 25 000 ihmisen edessä. Se on jo Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetty, ja sen alueella sijaitsee valtava suihkulähde sekä Puolan tärkeimmistä elokuvastudioista. Mekin päästään pitämään WrocMUN-tapahtumamme kokonaan tuolla, ihan huikeaa!


Alueen suihkulähteellä pidetään showta, johon kuuluu tuttua, mahtipontista musiikkia (no kyllä ne soitti Michael Jacksoniakin...) jonka tahtiin sadat yksittäiset lähteet purskahtelevat eriväreissä luoden ihan mahtavan efektin. Mitä kaikkea sillä saakaan ilmaistua! Lisäksi vesisumuun luodaan heittimellä makeita heijastuksia. Show kestää noin 20 minuuttia ja on kyllä joka sekuntin arvoinen nähtävä!





Eilen sunnuntaina suuntasin iskän ja Unnan kanssa Hala Orbitaan nauttimaan kansainvälisestä koripallosta. Puolan Zgorzelecista tuleva PGE Turow kohtasi itä-Euroopan liigassa Khimki Moskwan, jossa siskon leirivalmentaja maestro Petteri Koponenkin pelaa. Lisäksi pääerotuomarikin sattui edustamaan kotimaata. Aluksi varsin selkeästä pelistä kehkeytyikin jännitysnäytelmä, mutta kyllä se Moskwa pelin lopulta vei nimiinsä - kokemuksena kyllä varsin erikoinen näiden puolalaisten keskellä kannustaa venäläistä joukkuetta... Paheksuvat katseet kyllä laantuivat, kun Petteri kävi meidän kanssa pelin jälkeen muutaman sanan vaihtamassa ;).






Ps. se kahvilapoika muistaa edelleen mun nimeni ;pp !


maanantai 1. lokakuuta 2012

I've got another confession my friend, I'm no fool I'm getting tired of starting again, somewhere new


Moikka taasen! Tässä menneenä viikonloppuna saavutin meinaan erään hyvin merkittävän virstanpylvään. Kävin nimittäin kokonaisen keskustelun selkeällä puolan kielellä! Aaltoja ja aplodeja odotettavissa siis. No ei vaan, koko tarinahan meni siis niin, että olin kahvilla ystävän kanssa, mutta hoidin tilaukseni ihan itse puolaksi, niinkuin aina. Noh, se mies tiskin takana sitten katsoi mua pitkään, ja kysyi että olinko kenties käynyt siellä kahvilla jo aiemmin samana päivänä, ja vastasin kummissani että ehen tänään ollenkaan. Sain kahvini tilattua, ja lopuksi hän sitten kysyi vielä nimeäni, niinkuin täällä on tapana, että saa kupin kylkeen hyvän päivän toivotukset oikealla nimellä. Naurahtaen ilmoitin nimeni, jolloin kaveri huudahti "nythän mä sut muistan, sä olit se tyttö Suomesta!" Olin ilmeisesti jonain aikaisempana kertana samassa kahvilassa maininnut tämänkin faktan. No, kuulin sitten vaikka mitkä tarinat siitä, kuinka kyseisen henkilön veli oli ollut ennen Nokialla töissä, ja muistipas hän vielä erään tervehdyksen suomeksi, nimittäin terve! Selvensin hänelle sanan merkityksen, ja hän mainitsi vielä, että veli oli muutaman kerran Suomessa käynytkin - Tampere-nimisellä paikkakunnalla. Siitähän vasta ilo irtosikin, kun kerroin sen olevan juuri minunkin kotikaupunkini! Kun sain vihdoin kahvini, luki sen kyljessä 'ihanaa päivää ihanalle suomalaiselle Oonalle' - sydämen ja hymynaaman kera tietysti ;).



Tämä mun yhden päivän hiuskokoeilu saavutti suuren suosion - ja sain jo useamman hiustenlaittotilauksen koskien tuota monasti mainittua WrocMUN-tapahtumaa...


Viime viikko ei ollut pelkästään iloista tapahtumaa, vaan jouduimme myös sanomaan äkilliset hyvästit eräälle perheenjäsenelle - siskoni rakas kääpiöhamsteri Nekku nukkui torstai-yönä pois useamman päivän sairastelun tuloksena. Nekku eli onnellisen elämän ja pysyy aina meidän muistoissamme.


 Nämä tuskaiset ilmeilyt taasen johtuivat lauantaisesta yllätyksestä - ei niin kivasta sellaisesta, kun meikäläinen käskettiin varsin lyhyellä varoituksella ulos keskustaan eräälle sillalle kuvaamaan WrocMUN-promovideota. Ja vielä pukeutuneena! Säälittävintä oli, etten omistanut itse sopivaa kauluspaitaa, vaan kävin senkin äidin vaatekaapilta lainaamassa. Olo oli kuin naamiaisiin menossa, ei mua oo kyllä luoto tämmöseen businesswoman lookkeiluun, ihan oikeesti! Nolattiin sitten itsemme juoksennellen pitkin siltoja kannellen tuoleja ja jakkaroita puvut päällä, ehkä jaan materiaalin teidänkin kanssa jahka se saadaan editoitua! Ja jotta ilo ei liikaa pääsisi laantumaan, niin keskiviikkona meillä on vielä ihka oikeat valokuvaukset (tosin kai perin humoristiset sellaiset) vielä koskien kyseistä tapahtumaa, joten eikun naamiaispuku uudestaan ylle silloin!


Vielä parit kynsitaiteilut, vaikka oon näissä yleensä ihan toivoton niin sainpas sentään jotain aikaan nyt kun mun kynnet on pidemmät kuin koskaan (eli noin 3 mm yli sormen pään.....)


Vielä loppuun kehotus, fiilistelkää tekin vanhaa kunnon Foo Fightersia niinkun mäkin oon nyt koko viikonlopun tehnyt!