Moikka taasen! Tässä menneenä viikonloppuna saavutin meinaan erään hyvin merkittävän virstanpylvään. Kävin nimittäin kokonaisen keskustelun selkeällä puolan kielellä! Aaltoja ja aplodeja odotettavissa siis. No ei vaan, koko tarinahan meni siis niin, että olin kahvilla ystävän kanssa, mutta hoidin tilaukseni ihan itse puolaksi, niinkuin aina. Noh, se mies tiskin takana sitten katsoi mua pitkään, ja kysyi että olinko kenties käynyt siellä kahvilla jo aiemmin samana päivänä, ja vastasin kummissani että ehen tänään ollenkaan. Sain kahvini tilattua, ja lopuksi hän sitten kysyi vielä nimeäni, niinkuin täällä on tapana, että saa kupin kylkeen hyvän päivän toivotukset oikealla nimellä. Naurahtaen ilmoitin nimeni, jolloin kaveri huudahti "nythän mä sut muistan, sä olit se tyttö Suomesta!" Olin ilmeisesti jonain aikaisempana kertana samassa kahvilassa maininnut tämänkin faktan. No, kuulin sitten vaikka mitkä tarinat siitä, kuinka kyseisen henkilön veli oli ollut ennen Nokialla töissä, ja muistipas hän vielä erään tervehdyksen suomeksi, nimittäin terve! Selvensin hänelle sanan merkityksen, ja hän mainitsi vielä, että veli oli muutaman kerran Suomessa käynytkin - Tampere-nimisellä paikkakunnalla. Siitähän vasta ilo irtosikin, kun kerroin sen olevan juuri minunkin kotikaupunkini! Kun sain vihdoin kahvini, luki sen kyljessä 'ihanaa päivää ihanalle suomalaiselle Oonalle' - sydämen ja hymynaaman kera tietysti ;).
Tämä mun yhden päivän hiuskokoeilu saavutti suuren suosion - ja sain jo useamman hiustenlaittotilauksen koskien tuota monasti mainittua WrocMUN-tapahtumaa...
Viime viikko ei ollut pelkästään iloista tapahtumaa, vaan jouduimme myös sanomaan äkilliset hyvästit eräälle perheenjäsenelle - siskoni rakas kääpiöhamsteri Nekku nukkui torstai-yönä pois useamman päivän sairastelun tuloksena. Nekku eli onnellisen elämän ja pysyy aina meidän muistoissamme.
Nämä tuskaiset ilmeilyt taasen johtuivat lauantaisesta yllätyksestä - ei niin kivasta sellaisesta, kun meikäläinen käskettiin varsin lyhyellä varoituksella ulos keskustaan eräälle sillalle kuvaamaan WrocMUN-promovideota. Ja vielä pukeutuneena! Säälittävintä oli, etten omistanut itse sopivaa kauluspaitaa, vaan kävin senkin äidin vaatekaapilta lainaamassa. Olo oli kuin naamiaisiin menossa, ei mua oo kyllä luoto tämmöseen businesswoman lookkeiluun, ihan oikeesti! Nolattiin sitten itsemme juoksennellen pitkin siltoja kannellen tuoleja ja jakkaroita puvut päällä, ehkä jaan materiaalin teidänkin kanssa jahka se saadaan editoitua! Ja jotta ilo ei liikaa pääsisi laantumaan, niin keskiviikkona meillä on vielä ihka oikeat valokuvaukset (tosin kai perin humoristiset sellaiset) vielä koskien kyseistä tapahtumaa, joten eikun naamiaispuku uudestaan ylle silloin!
Vielä parit kynsitaiteilut, vaikka oon näissä yleensä ihan toivoton niin sainpas sentään jotain aikaan nyt kun mun kynnet on pidemmät kuin koskaan (eli noin 3 mm yli sormen pään.....)
Vielä loppuun kehotus, fiilistelkää tekin vanhaa kunnon Foo Fightersia niinkun mäkin oon nyt koko viikonlopun tehnyt!
Haha vähän ihana toi kahvilajuttu! Ja toi kampaus on tosi söpö, sun pitää opettaa joskus mullekin miten se tehdään! Onko toi muuten joku erityinen lakka jossa on noi "nonparellit" mukana vai laitetaanko ne jollain päällyslakalla kiinni? : D
VastaaPoistakiitoksia kiitoksia! ^^ toi oli sellasta Sephorasta ostettua hilettä tavallaan, joka ripoteltiin märän lakan päälle ja annettiin jähmettyä rauhassa. Varmaan vois laittaa päällyslakankin, mä en ja kaks päiväähän ne vaan kesti, siksi nuo hätäpaikkaukset :'D
PoistaOooukei, pitääpi joskus testata ;D
Poista