sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Why, why can’t this moment last forevermore? Tonight, tonight eternity’s an open door

Viimeisimmästä blogipostauksesta on todella paljon aikaa. Aika on ollut rajallista, ja vaikka asiaa ja päivitettävää olisikin, jostakin se on vaan aina jäänyt puuttumaan. Nyt kuitenkin halusin tulla päivittelemään mun tanssiaiskuvia. 5. päivä tammikuuta nimittäin vietettiin täällä meidän omia Wanhojentanssi-korviketta, nimeltään Studniowka. Studniowkaa vietetään perinteisesti 100-päivää ennen loppukokeiden alkua (hui kamala!). Pukukoodi on vähemmän juhlallinen kuin Suomessa, mutta kampauksiin ja meikkeihin oli panostettu aika paljon. Perinteinen tanssi on se vanha kunnon Poloneesi, jota mekin muutaman kerran harjoiteltuamme tanssahtelimme.




Mieleisen mekon löytäminen ei loppujenlopuksi ollut kovin hankalaa, ja törmättyäni tähän eräässä katalogissa tiesin, että se on minun. Se muistuttaa tyyliltään aika paljonkin viimevuotista vanhojentanssimekkoani, joten tyyli on selvästi pysynyt samana :). Olin myös varannut kampaajaltani kampausajan, jonka lisäksi kävin ystäväni kanssa MAC:in liikkeessä meikattavana. Olin todella tyytyväinen molempiin, meikki ylitti odotukseni täysin, samoin kuin kampaus, josta minulla itselläni ei oikeastaan ollut muuta ideaa kuin että sen tulee olla yksinkertainen nuttura takana. Kampaajani kysyi lupaa hieman 'leikitellä', ja näin upean lopputuloksen hän saikin aikaan!



Perinteisiin kuuluu myös tuo punainen sukkanauha vasemmassa jalassa, samoin kuin punaiset alusvaatteet, joita kuuluuisi sitten loppukokeitten aikana pitää uudestaan tuomassa onnea. Varsin erikoista!


   


Kuljetus juhlapaikalle tapahtui kimppakyydillä ystäväni Agatan ja hänen parinsa kanssa. Oma deittini tansseihin oli hyvä ystäväni Szymon.



Juhlapaikkana toimi eräs hotelli kaupungin laitamilla. Tilat olivat erittäin kauniit ja tunnelma aivan lumoava. Tapahtuma rakentui ensin tietysti muutamien puheiden, Poloneesin tanssimisen sekä ryhmäkuvien ympärille, jonka jälkeen alkoi vapaa juhliminen, joka jatkui aina aamun pikkutunneille asti!




Poloneesi sujui ilman suurempia kommervenkkejä, ja täytyy kyllä sanoa, että se olikin aika mukavaa, vaikka aluksi sitä kammoksuinkin! Lyöttäydyimme parhaiden ystävieni kanssa perätysten, joka teki tanssista ekstramielekästä.


Kuvassa näkyy myös midän pöytäseuruetta, sillä juhlaan kuului myös kolmen ruokalajin illallinen. Ruoka ei ollut hääppöistä, mutta seura sitäkin parempaa!


Tässä vasemmalta oikealle Marek, Julia, Ola ja Mateusz


Saatiinhan mekin potretti tuon bannerin edessä :) Szymon oli myös mätsännyt kravattinsa minun mekkooni (se on viininpunainen, kuvat hieman hämäävät) ja vaikka aluksi pidinkin ajatusta hieman kornina, oli se oikeastaan aika kiva sopia yhteen!








Tässä sitten esittelyä minun luokkani tyttöjen asuista, tietysti sen sukkanauhan kera!







Ilta jatkui kaikkien virallisuuksien jälkeen siis tanssien; paikalle saapui livebändi, joka oli ainakin omasta mielestäni aivan loistava! Soittivat tuttuja biisejä mahtavilla sovituksilla, ja oli ihanaa bailata parhaiden ystävien sekä opettajien (!!) kanssa. Täällä kuuluu tanssia paljon ns. otteessa pojan kanssa, jolloin poika vie pitäen toisesta kädestä kiinni, välillä pyörittäen, kääntäen, taivuttaen tai sitten lähekkäin tanssien. Itse pidän tämänlaisesta tanssista ihan hirveästi, ja olinkin todella onnekas, sillä Szymon on tunnetusti aivan loistava tanssija ja huippu viejä tanssilattialla. Vietimmekin suurimman osan ajasta tanssilattialla, ja pääsinhän minä muittenkin ystävieni tanssitettavaksi ;). Jossain vaiheessa joutivat korkokengätkin jo sivuun, mutta hauskaa oli! Mieleenpainuvimmat hetket olivat varmaan Greasestä tutun You're the one that I want- biisin tanssiminen Mateukszen kanssa, Gangnam Style porukalla, tai ehkä kuitenkin se Jacksonin Billie Jean Szymonin vietävänä ;).








Tässä upeat kuvat meidän tyttöporukastamme, kuinka iloinen olenkaan näistä onnistuneista kuvista, muu kuvasaldo kun jäi hieman köyhäksi. Ensimmäisessä kuvassa kyllä tilanne meneillään, jäin Julian diskopallo-mekkoon rinnuksistani kiinni...


Kuvassa siis Olga, Julia, minä sekä Ola.

Meidän osaltamme juhliminen jatkui aina aamuyöhön, taksiin hyppäsimme neljän aikoihin. Aivan mahtava ilta ihanien ihmisten seurassa, ja onhan tämä viimeinen vuosi tällaisen upean juhlistamisen arvoista! Minun päiväni prinsessana oli aivan täydellinen, kiitos kuuluu niin päivän lookille kuin juhlaseurallekin.

Palaillaan taas kun on asiaa, minä aloitan kaksiviikkoisen talvilomani taas perjantaina, jolloin suuntaan viimevuoden tapaan Prahaan Unnan koulun koripallojoukkuetta valmentamaan. Maanantaina suuntaankin sitten jo Suomeen äitin kanssa, ja tiistaina Tampereelle. Toinen lomaviikko onkin sitten pyhitetty opiskelulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti