Summer sun, something's begun, but uh-oh those summer nights

On aika turhauttavaa, kun pitkän koulupäivän jälkeen matkaa väsyneenä reenipaikalle, vain todetakseen 45 minuutin odottelun jälkeen ettei reenejä olekaan - kaikki tämä vain siitä syystä ettei laiskana varmistanut reeniaikaa, joka on tähän asti koko syksyn ja alkukevään toiminut poikkeuksetta samalla tavalla. Toisaalta, turhaan odotellessa sai myös läksyt tehtyä siihen malliin, että kotiin päästyään tuolta -15C ehtiikin sitten päivittelemään jo parisen viikkoa hiljaiseloa elänyttä blogia! Eli mun Suomen reissun viimoinen osahan jäi tänne laittamatta, ja sen lisäksi kaikkea muutakin tapahtunutta - kyllä, kaikki samassa postauksessa. No ei sentään, huomenna tai viimeistään viikonloppuna palataan taas asiaan, silloin sitten viimeviikonloppuisella Prahan reissulla! Huhhuh, on tää elämä pelkkää matkustelua, kun puolentoista viikon päästä koittaa jo taas reissu Suomeen. Nyt palataan kuitenkin takaisin päin mun viimeiseen Suomenlomapäivään.

Vietin tosiaan sitten sunnuntaita kummilassa Tampereella, yhdessä siis tottakai kummien ja loistofrendini Nooran kanssa. Ollaan oltu kyllä ystäviä ihan vauvasta asti, meidän vanhemmat on meidän kummeja tälleen ristiin, ja asuttiin pieninä samassa rivarissa, joten pitkä on historia, mutta hyvät jutut senkun jatkuu! Vietettiin sunnuntaita mm. syöden loistavaa ruokaa, pelaten ja jutskaten, sekä saunoen kera jalkahoitojen! Rentouttava sunnuntai hektiselle viikolle, oli oikein kivaa :).

Maanantai-aamuna suuntasin sitten linja-autoasemalle ja sieltä kahdella bussilla Helsinki-Vantaalle ja kohti kotia - kyllä tää Puola mulle kuitenkin se koti nyt on, ainakin siihen tulokseen tulin tuota ilmaisua yksin lentokentällä pohtiessani. Oon ilonen, kun pystyn sen myöntämään, ja myös helpottunut, kun huomasin jo haluavani takaisin kotiin hengähtämään, reissu oli kuitenkin kaikessa ihanuudessaan myös raskas, fyysiseti koska vaihdoin paikkaa joka päivä ja koko ajan oltiin menossa, mutta myös henkisesti, koska no, niitä hyvästejä ei oo kiva jättää, ja aika ei mitenkään riittänyt kaiken tekemiseen ja kaikkien näkemiseen. Selvisin kuitenkin kunnialla kotiin, tällä kertaa Frankfurtin kautta, jonka lentokenttä oli muuten järkyttävän iso ja ihan täynnä ihmisiä, ja jotenkin muutenkin vähän ikävä - siellä mä vietin yhden 4 tuntia, vieläpä ilman internettiä koska siellä ei ollut ees ilmasta langatonta, höh :(. No, kotiin selvittiin, väsyneenä mutta onnellisena, ja lomaa oli jäljellä vielä lähes viikko.

Seuraavana lauantaina suuntasin sitten pikamatkalle Tsekin puolelle laskettelemaan kahden kamun kanssa. Rinteet oli ihan kelpoisessa kunnossa, ilmakin oikein hyvä ja seura aivan mahtavaa! Oli ihan huippua olla liikenteessä kahden noin hyvän tyypin kanssa, kiitos Olga ja Agata. 

 Tänään selvisin hengissä matikankokeesta, ja ensiviikonloppuna olisi luvassa yhden pelin lisäksi vain rentoutumista ja lepäilyä, sillä viikonpäästähän on luvassa sitten ne vanhojen tanssit, joihin lennän torstai-iltana. Ja vaikka meikäläinen ei sattuneesta syystä niihin tanssiosuuksiin osallistu, niin täytyy myöntää, että kyllähän mulla silti mekko on, josta oon muuten tosi innoissani koska se oli suht halpa ja ihan mun näkönen! Ja osallistunhan mä hei illalliselle ja oon jokatapauksessa paikalla koko ajan + tietty sit jatkot, ja muutenkin koen olevani 'wanha' siinä missä muutkin, että meikä tulee siis mekossa, siellä nähdään! 

Ps. otsikko pelkästään siksi, että päässä soi Grease-biisit jostain kumman syystä nimeltään koulu ja kovaäänisesti laulavat luokkatoverit... Näin meillä talven keskellä!